Salilla käynti ei vain sovi mulle. Ei sillä, että se olisi tylsää tai etten tietäisi, mitä kannattaa tehdä. Salilla käynti ei sovi mulle, koska sitten tulee tuijoteltua liikaa peiliä ja kehitän itselleni toinen toistaan naurettavempia ulkonäköön liittyviä komplekseja. Se liikunnan ilo menee salilla käymisessä ihan hukkaan, kun alkaa miettimään rasvaprosentteja tai onko lihakset sopusoinnussa keskenään. Tai kasvaako ne lihakset ollenkaan.
Tankotanssissa keskittyy koko ajan uusien liikkeiden opetteluun, nilkkojen ojentamiseen ja siihen, ettei vahingossa tipu tangolta. Tunnin jälkeen vasta tajua oikeasti tehneensä jotain kun kädet on spagettia ja nauraminenkin sattuu.
Astangajoogassa sitä keskittyy hengittämiseen ja yhtäkkiä onkin tehtyn koko asanasarjan. Ei siinä tule ajatelleeksi, että koskahan ne vatsalihakset tulee näkyviin. Lopussa on kuitenkin niin poikki, että voisi jäädä koko päiväksi loppurentoilemaan.
Kaikesta huolimatta haluan kyllä, että ne vatsalihakset vähän pilkottaisi, peppu olisi piukka ja käsistä näkisi, että niillä on tehty vähän muutakin kuin kanneltu kauppakasseja. En kuitenkaan halua omistaa koko elämääni sen timmin kropan tavoitteluun. Haluaisin vain jonain päivänä herätä siihen, että siinä se nyt on ja jatkaa samaan malliin; nauttien liikkumisesta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti